The very messy mice´s house

In a far far away imaginary place, lived a family of merry mice. They were all very happy, well not all of them were very happy. The Father was very happy, the Daughter was very happy, the Son was very happy but the Mother was only a bit happy. She had to do all the housework; she cooked, she did the shopping, she ironed, she tidied up, she cleaned… she did all the housework on her own always.
Every day by the time the shopping was done, the meal prepared and the entire house was tidy and cleaned the Son and the Daughter came back from school. They began to play and take out of their toys and games. They put everything on the floor and left it there after they finished. When the Father arrived home he sat on his armchair, ask for his slippers, his cup of tea and his newspaper. He never helped with the house chores.
The Mother became less happy and more tired every day. One day she just left. She wrote a letter explaining that she was going away and would not come back until all the family helped with the house chores.
Oh! Oh! That was a big problem! Nor the Father, nor the Son or the Daughter knew how to keep a household. They could not cook, or iron, or vacuum, or do the dishes or even put the washing machine on. NOTHING.
Not long after the Mother left the house was so messy and dirty that a group of pigs thought it was their pigsty and moved in.
The Mouse Father realized that things could not go on like this and had to change. So he decided to make an effort and learned to do house chores. He got the mop and mopped the floor; he read the manual of the washing machine and did the washing, first the whites and then the colours. He learned to use the vacuum cleaner, to do the dishes and bought the new cookery book by Jamie Oliver. The son and daughter followed the father´s example and helped by clearing the toys and organizing their games, as well as bringing in the dirty clothes, dusting, emptying the dishwasher and setting the table.
By then Mother Mouse came back home.
From that moment on, all the family share and help with the housework. Now all and every one of them were very happy. The Mother had spare time to take new hobbies. And they lived in a cleaned house happy ever after.

author: Maria Piedad Avello

Daleko, daleko stąd, w zmyślonym miejscu, żyła rodzina radosnych myszy. Były bardzo szczęśliwe, choć nie wszystkie z nich./interaktywna książka/
Tata był bardzo szczęśliwy, Córka była bardzo szczęśliwa, Syn był bardzo szczęśliwy, ale Mama była tylko trochę szczęśliwa. Musiała sama zajmować się domem: sama po wszystkich sprzątała, gotowała dla całej rodziny, robiła zakupy, prasowała, sprzątała, czyściła …zawsze samiuteńka wykonywała prace domowe.

Kiedy zakupy zostały zrobione, posiłek przyrządzony a dom był czysty i wysprzątany, syn i córka wracali ze szkoły. Dzieci zaczynały zabawę wyciągając zabawki i gry. Kładły je wszystkie na podłodze i zostawiały je tam kiedy skończyły zabawę. Kiedy Tata wracał do domu, siadał na ulubionej kanapie, prosił o swoje pantofle, filiżankę herbaty i gazetę. Nigdy nie pomógł mamie w pracach domowych.

Z dnia na dzień mama stawała się coraz mniej szczęśliwa i coraz bardziej zmęczona. Pewnego dnia po prostu odeszła. Napisała list wyjaśniający, że odchodzi i nie wróci, dopóki cała rodzina nie pomoże jej w pracach domowych.

Oj! Oj! To był duży problem! Ani Tata, ani Syn z Córką nie wiedzieli, jak prowadzić gospodarstwo domowe. Nie potrafili gotować, prasować, odkurzać, gotować, ani nawet skorzystać z pralki. NIC!.

Niedługo po tym jak Mama odeszła, w domu zapanowały taki bałagan i brud, że gromada świń wprowadziła się do domu myśląc, że to był ich chlew.
Tata Mysz zrozumiał, że sytuacja w domu nie może wyglądać dłużej w ten sposób i musi się zmienić. Zdecydował się podjąć wysiłek i nauczyć wykonywania prac domowych.
Wziął myjkę i umył podłogę. Przeczytał instrukcję pralki i wyprał najpierw białe potem kolorowe ubrania. Nauczył się także używać odkurzacza i gotować. Kupił nową książkę kucharską Jamie Oliviera. Syn i Córka poszli za przykładem Taty i pomogli tacie, sprzątając zabawki i organizując zabawy oraz przynosząc brudne ubrania, ścierając kurze, opróżniając zmywarkę i nakrywając do stołu.

Wtedy Mama Mysz wróciła do domu.

Od tego momentu cała rodzina uczestniczy i pomaga sobie przy pracach domowych. Teraz wszyscy i każdy z osobna jest bardzo szczęśliwy. Matka miała wolny czas, aby zająć się nowym hobby. Odtąd żyli długo i szczęśliwie w czystym domku.

Interaktywna książka

Autor: Maria Piedad Avello
Tłumaczenie: Ewa Kurzak

En un país imaginario había una vez una familia de ratoncitos que vivían muy felices. Bueno, no todos, vivía feliz el papá, la hija y el hijo; en cambio la mamá ratona era sólo un poco feliz. Ella era la que hacía todas las tareas de la casa: cocinaba, compraba, planchaba, limpiaba, recogía … así todos los días. Todo estaba limpio y ordenado hasta que llegaban del colegio el ratoncito y la ratoncita, se ponían a jugar y lo tiraban todo por el suelo.
El padre ratón se sentaba en el sofá y gritaba ¡tengo sed! Nunca hacía nada.
La madre estaba cada vez menos feliz y más cansada .Hasta que un día se marchó, dejando una carta en la que decía que no volvería hasta que toda la familia colaborase en las tareas del hogar.
Uff uff ¡qué problema! Ni papá ratón, ni el ratoncito ni la ratoncita sabían hacer nada, ni poner la lavadora, ni planchar, ni cocinar… nada de nada. Al poco tiempo la casa estaba muy sucia, incluso unos cerdos que pasaban por allí decidieron quedarse porque la confundieron con su casa.

El papá ratón decidió eso no podía seguir así y que iba a intentar aprender a hacer las tareas de la casa. Así que cogió la fregona y limpió el suelo, con el estropajo fregó y hasta leyó el manual de instrucciones de la lavadora para ponerla a funcionar. El ratoncito y la ratoncita decidieron ayudar a su padre y recogieron los juguetes, llevaron la ropa sucia a la lavadora y limpiaron el polvo.

Mamá ratona se enteró y decidió volver a casa. Desde ese día toda la familia colabora en casa y todos son igual de felices incluso si no comen perdices.

Author: María Piedad Avello

Kaukana kaukana satujen maassa asui iloinen hiiriperhe. He kaikki olivat hyvin onnellisia, tai eivät ihan kaikki. Isä oli hyvin onnellinen, tytär ja poika olivat hyvin onnellisia, mutta äiti oli vain hiukan onnellinen. Hänen täytyi tehdä kaikki kotityöt:
hän valmisti ruokaa, hän kävi kaupassa, hän silitti, hän järjesteli kotia ja siivosi…
hän teki aina kaikki kotityöt aivan yksin.

Joka päivä kaupassa oli käyty, ruoka oli valmistettu ja koko hiirikoti siivottu. kun tytär ja poika tulivat koulusta kotiin. Hiirilapset ottivat esiin lelujaan ja pelejään ja alkoivat leikkiä. He levittivät kaiken lattialle ja lopetettuaan leikkinsä kaikki jäi levälleen. Kun isähiiri saapui kotiin, hän istahti nojatuoliinsa, pyysi tossunsa, kupillisen teetä ja sanomalehden. Hän ei koskaan auttanut kotitöissä.

Äitihiiri tuli onnettomammaksi ja väsyneemmäksi päivä päivältä. Eräänä päivänä hän vain lähti ja jätti muun perheen selviytymään itsekseen. Äitihiiri kirjoitti kirjeen, jossa hän kertoi menevänsä pois. Hän lupasi tulla takaisin vasta, kun muu perhe auttaisi häntä kotitöissä.

Voi, voi! Nyt heillä oli suuri ongelma! Kukaan ei ymmärtänyt, ei isähiiri, eivätkä lapset kuinka huolehtia kotitöistä. He eivät osanneet laittaa ruokaa, he eivät osanneet silittää, he eivät osanneet säilöä kesän satoa, he eivät osanneet tiskata eivätkä edes käynnistää astianpesukonetta. He eivät osanneet kerrassaan mitään!

Pian äidin lähdön jälkeen isähiirellä ja lapsihiirillä ei ollut enää puhtaita vaatteita jäljellä ja he alkoivat käyttää muovipusseja, joihin oli leikattu pään ja käsien aukot, vaatteinaan. Heidän talonsa oli niin sotkuinen ja likainen, että ryhmä porsaita ajatteli, että se on heidän sikalansa ja muuttivat sinne.

Isähiiri ymmärsi, että asiat eivät voi jatkua näin, vaan jotain on muututtava. Hän päätti ponnistella ja opetella tekemään kotitöitä. Hän otti mopin ja pesi lattian, hän luki pesukoneen ohjekirjasen ja sai kun saikin pestyä pyykkiä, ensin valko- ja sitten kirjopyykin. Hän opetteli käyttämään pölynimuria ja astianpesukonetta. Hän jopa osti uuden Jamie Oliverin keittokirjan. Se oli kovaa työtä, jonka hän oli opetellut aivan itse. Poikahiiri ja tytärhiiri seurasivat isänsä esimerkkiä ja auttoivat keräämällä lelunsa ja järjestämällä pelinsä kuin myös tuomalla likaiset vaatteet pyykkiin, pyyhkimällä pölyjä, tyhjentämällä tiskikoneen ja kattamalla pöydän. Jokaisella oli oma tehtävänsä. Hiiret pyysivät myös porsaita auttamaan kotitöissä. Kukaan heistä ei kuitenkaan ollut enää onnellinen sellaisessa sikalassa, joka ei ollut sotkuinen ja likainen. Niinpä porsaat muuttivat pois, koska heistä puhdas ja siisti koti oli epämukava.

Äitihiiri palasi kotiin.

Siitä hetkestä lähtien kaikki hiiriperheen jäsenet auttoivat kotitöiden tekemisessä. Siitä hetkestä lähtien kaikki hiiriperheen jäsenet olivat hyvin onnellisia. Äitihiireltä säästyi aikaa uusiin harrastuksiin. Isähiiri istui nojatuolissaan teekupillisen ja sanomalehden kera heti, kun kaikki oli puhdasta ja siistiä. Kun hiirilapset tulivat koulusta, he leikkivät leluillaan ja lopetettuaan leikin keräsivät ne pois lattialta. He myös kattoivat pöydän ja ruokailun jälkeen laittoivat astiat astianpesukoneeseen.

Ja niin he elivät onnellisina siistissä talossaan…

Translator: Päivi Jussila